The rocky road to the end of the war

Among the HMB community, there have been recent individual requests that HMBIA would apply sanctions to prevent Russian international fighters from competing. This is along the lines of the International Olympic Committee, which due to recent aggression recommends no participation of Russian or Belarusian athletes or officials. The request resulted in an extraordinary HMBIA summit of country representatives to discuss and decide upon.


The summit was held last Monday and the final proposal after a long debate was formed as “Russian and Belarussian athletes (with Russian or Belarussian citizenship) deprivation of the right to participate in international HMB tournaments until the ordinary General Assembly or until the IOC lifts the sanctions on Russian athletes”.


The voting was done as anonymous voting, so no one knows which countries voted what, except obviously for the countries which have been very verbal and open about their views and opinions, for or against the sanctions. The vote of Finland for example is open information as the Finnish buhurt organization Medieval Combat Sport Finland, being its partner member, honors and follows guidelines of the Finnish Olympic Committee.


The voting ended in the rejection of the proposal, by a close vote of 56% over 44%. This result came as a shock to many and has been widely speculated since. While yes, it is a sad result, I would say it would be wrong to interpret it as a general supporting vote for the ongoing invasion. Pretty much everyone seems to be condemning the war, although some seem to normalize it, and the willingness to take action for peace varies. But yes, the opinion seemed to be that while war should be condemned, the sanctions on athletes are not a supported action to help to end the war.


Being present in the meeting and participating in the debate before the voting clarified to me the worldwide situation in a surprising way. It was very interesting that so many countries, so many representatives, struggled to understand the purpose and goal of the sanctions altogether. How I see it is that way too little discussion and too little information sharing has been happening about what the sanctions are all about. There are so many misinterpretations and so much misunderstanding, and sorry to say, even naive views sometimes.


Let me ventilate a series of random thoughts here.


1) Olympic Committee sanctions for athletes are NOT about punishing. It is not about payback. It is obvious that Russian or Belarussian athletes are NOT to blame for this war. It is fair to even assume most of them are indeed against the war if they would have the freedom to do so and their country would not threaten them with punishment for stating an opinion openly.


2) An important part of sanctions is the attempt to enforce visibility and awareness of the situation at hand. Russian people are currently being prevented from seeing what’s happening. The access to objective media is restricted, the national television pours out only news supporting Putin’s narrative for the unjustified war. The wished effect of sanctions is for the reality to reach people.


3) Proposed sanctions for athletes are NOT an attempt to get rid of the competition. While you can never know everyone’s motives for certain, I personally see the comments like this as a bit paranoid.


4) About the worry of sanctions having a reverse effect on people. The fear that instead of athletes turning against their government they would turn to support it. While I do recognize the flow of thought, it sounds truly absurd that a person, being prevented from competing internationally, could start to support the killing of thousands of civilians?


5) No, you can not isolate international sports from politics. It’s not possible. By closing your eyes, you take a stand. By just not taking any action at all, you are not neutral. Sorry, you don’t have that luxury. So, by objecting to sanctions you end up supporting the war. Yes, there are a lot of unfortunate side effects, but we must do everything possible to end this war now, and then get back to normal as soon as peace has been achieved.


6) While any and all wars are awful, it shows really bad judgment to categorize this as one among the many. With the number of refugees fleeing the war exceeding two million in two weeks, the magnitude of the tragedy is overwhelming.


7) In my personal opinion, the sanctions are actually a plea for help. The world needs Russian people to help to end the war. Only Russian people can do it, the monster can not be stopped from outside. Ukraine is playing time by resisting, but the change of leadership in Russia by the Russians is the only real solution.

Sports & Politics

I’ve been getting, for one reason or the other, several inquiries about my stance on current political issues around international buhurt tournaments. Instead of private conversations, or in addition, I thought I would share these views publicly. These views are my own, although I do recognize my position as a president of Medieval Combat Sport Finland (MCSF) and the responsibilities it brings.

 
A commonly shared view by MCSF board on the war was published earlier and can be found here: https://www.facebook.com/medievalcombatsportfinland/posts/3273358699597259

Firstly, to start with some basics for those readers furthest from the sport. There are basically two recognized international buhurt roof organizations. Let’s just call them HMBIA and IMCF for short now. The two of the organizations are very different, in many ways, and they are not in very good relationships, to be honest. Both organizations have their pros and cons, and someone might prefer one and some other. The Finnish sports organization for buhurt, MCSF, is staying neutral with the two. We don’t want to choose, there’s plenty of room and possibilities for both.

Now due to HMBIA background and financials, HMBIA buhurt world championships in Romania this year were canceled by the host city. Furthermore, International Olympic Committee has recommended no participation of Russian or Belarusian athletes and officials. All this is naturally causing an awful lot of mess, discussions, and hassle. And I guess everyone is asking everyone for their opinions and views. So let’s continue on my attempt to share mine.

—

Firstly, it’s a huge loss for the sport that the championships in Romania were canceled. The sports community has been lacking for high-level competitions due to Covid19 already, and being stripped yet again of the possibility to compete is a disaster. From my personal point of view, I haven’t competed since 2018, as I suffered a knee injury in 2019, then followed the pandemic, followed by war…

The Finnish organization representing buhurt sport, Medieval Combat Sport Finland, is a partner member of Finnish Olympic Committee, which is part of the International Olympic Committee - and thus we follow and honor their guidelines and recommendations. In practice, this means we'll follow whatever limitations or restrictions they suggest.

I am aware of opinions that sports should not be mixed by politics. But with all due respect, and I don’t mean any offense, it’s a naive opinion. Sports is, always has been, and always will be, tied to politics whether we want it or not. Loosely, yes, but still tied. And it’s all happening in the same world we live in. I feel frustrated when someone says that this is just sports, it has nothing to do with the war. It’s just like saying, this is just business, it has nothing to do with war. Everything is linked of course.

 
This war situation is very serious, most of us acknowledge that, and there are people and organizations who do everything in their power to steer the conflict back, and achieve peace and freedom in Ukraine as soon as possible. The Olympic Committee is one of these organizations, and I understand their stance. With the current media blockade too many people do not even know what’s happening in Ukraine. They have been stripped of their chances to see and hear, to make their own judgment. And those kinds of efforts, boycotts, and restrictions, on their small part, try to increase awareness. Why? Because everyone knows that most of the people would not approve of what’s happening, most of the people want peace, and if they see the reality they take action.

HMBIA is suffering collateral damage as a result of good intentions and a bigger goal. Just like, for example, thousands of businesses here in Finland suffer from the ongoing sanctions. People are losing their livelihood as they have been dependent on business with our beloved neighbor. They are suffering collateral damage, in the name of the greater good, until the problem is fixed. HMBIA, being taken away from its crown jewel, the world championships, is paying a heavy price just because Putin decided to invade Ukraine, and insists on continuing doing that. We, buhurtists, suffer also, as yet again we cannot meet and compete with our international friends all over the world. It sucks. As soon as the conflict is over, which is hopefully sooner than later, we hopefully have HMBIA continuing the development and the work on their next buhurt world championships.

What we must remember is that the people are not the same as the government, we should remember individuals are individuals, our friends remain friends, no matter what nationality. Likewise, I hope that my Russian friends remember that I’m their friend despite our country taking part in the sanctions and because I don’t approve of their president. On the other hand, I would encourage also not to victimize oneself, the world is not there to get you, it’s out there to stop the war.

So to conclude this already too long wall of text, I would highlight there are two things I really don’t tolerate. 1) If, after having access to trustworthy objective information about what is currently ongoing in Ukraine you still support the war. Then you and I are too different and we shall walk our own ways. 2) If you generalize the cause of the war to Russian people in general and spread your unjustified hate. Then you are part of the problem, not the solution.

But all in all, regarding buhurt, I think our shared goal and focus should now be how to END the war and how to proceed with our sport AFTER that, not just to plan how to live with the war.

Finding buhurt

I’ve been asked countless times about how I found buhurt. I have usually told people that it’s a long story and that I would come back to it later, someday. Now it’s the day.

A long story short. No, I do not have any combat sports background - and I found buhurt in summer 2014. That’s it. If you wish to know more, read on.

Buhurt had been brought into Finland about half a year earlier by a person now a good friend of mine. This introduction to the sport had gotten the attention of some energetic small group of people who eventually, half a year later, organized the first-ever buhurt start-up camp in Finland. All we buhurtists in Finland owe gratitude to this group of people for launching the first steps of our beloved hobby.

To promote the new sport, and upcoming start-up camp, this group of people organized a demonstration battle in Magic Circle Festival. And guess who participated in the festival? In between the band performances, we had a chance to watch these armored guys beating the crap out of each other. I was mind blown. I could not believe there was a full-contact sport involving medieval armor and weapons. I have been a medieval enthusiast for literally as long as I can remember and I had promised myself that someday, by the latest for my 50th birthday, I would get a full suit of armor. There it would stand, next to the fireplace, and I would stare at it tirelessly. The aesthetics of medieval armor and weaponry are just something. I had already collected several replicas of swords, daggers, war flails, etc. but I did not have any pieces of armor. While the idea of having a beautiful set of armor as decoration had been there for ages, I never had the money to get one yet. Quite an expensive piece of decoration, just an object to look at. But now, what was this, there’s a sport I could actually use the armor with? The armor would not be solely for sake of decoration, but an integral part of my new hobby. But let’s not get ahead of ourselves yet. Anyway, the buhurt demonstration at the Magic Circle Festival was my first real exposure to the sport. You might want to take a look at the promotion video created from that event, link below.

To be exact, I had seen a couple of years before some video clips from Vyborg castle where big groups of armored people fought against each other. While it looked amazingly cool, I never thought it was anything else than a crazy act by some re-enactment loonies. Only later on did I learn those videos were linked to this sport.

I signed up for the buhurt start-up camp and spent a memorable weekend with total strangers, other people crazy enough to attend an event of beating each other in medieval armor. You might be tempted to have a look at one of my first matches ever, but be warned that it’s awful to watch. Two people in cumbersome unfitting armor totally unaware of any fighting skills, exhausted from two days of training, flailing around aimlessly. Link below. 

An interesting detail I remember from the start-up camp was the two-handed axe on a table. I remember examining it, weighting it, and pondering in disbelief: Are we supposed to hit each other with these?

After the start-up camp, I started collecting my first set of armor, a separate story worth writing someday, a long story to which I will come back to later ;)

Tell me, how did YOU find buhurt?

Magic Circle Festival buhurt video

Video of one of my first fights ever

Battle at Vyborg video

Maajoukkueen muodostaminen

Medieval Combat Sport Finland (MCSF) koordinoi Suomen osallistumisen vuosittain buhurtin molempiin maailmanmestaruuskilpailuihin. Nyt olemme jälleen joukkueiden muodostuksen äärellä, kooten joukkueita 2021 kisoihin Puolaan ja Romaniaan, joten tämä on hyvä hetki avata miten tämä kaikki tapahtuu. Alla oleva kirjoitus on osana MCSF toiminnan dokumentaatiota jäsenistölle ja näin samalla myös muille teille asiasta kenties kiinnostuneille.

Buhurtin kahden eri MM-kisojen kilpailukategoriat eriävät toisistaan ja niin myös kisoihin osallistuvien taistelijoiden kokoonpanot. Kategoriat muodostuu eri suuruisista joukkuelajeista ja lukuisista eri yksilölajeista, kaikkien näiden kategorioiden taistelijoita sekä huoltohenkilöstöä yhdessä kutsutaan maajoukkueeksi.

Maajoukkueen muodostus alkaa maajoukkuekapteenin valinnalla. MCSF hallitus valitsee halukkaiksi ilmottautuneista parhaiten tehtävään soveltuvan, reilun ja asiansa osaavan, henkilön. Tarvittaessa MCSF hallitus saattaa käyttää esimerkiksi jäsenäänestystä tms. päätöksen tueksi.

Maajoukkuekapteenille annetaan valta muodostaa joukkue halukkaiden joukosta parhaaksi näkemällään tavalla. Hyväksi käytännöksi on osoittautunut kapteenille valita rinnalleen tueksi muita henkilöitä ja näin muodostaa ns. maajoukkueraati. Nämä valitut henkilöt ovat kokeneita lajin harrastajia, useimmiten kansainvälisissä kisoissa menestyneitä taistelijoita, joilla on näkemystä ja kokemusta mitä menestyvään maajoukkueeseen tarvitaan.

Maajoukkuekapteeni, yhdessä maajoukkueraadin kanssa, perehtyy mahdollisuuksien mukaan kunkin taistelijan ominaisuuksiin, vahvuuksiin ja heikkouksiin. Näkemyksen muodostamiseen voidaan käyttää tallenteita aikaisemmista kilpailuista ja harjoituksista, haastatteluja, ja järjestää vaikka ns. näyttötilaisuuksia eli harjoituksia jotka on suunniteltu erityisesti mahdollisuudeksi taistelijoille näyttää kyvykkyyttään.

Maajoukkueen muodostuksessa noudatetaan ns. keihäänkärkitaktiikkaa. Tällä tarkoitetaan sitä että maajoukkueen ensisijainen tavoite on arvomitalit, sen sijaan että muodostettaisiin tasaisia joukkueita, tai että vaikka joukkueita muodostettaisiin paikallisseuroittain. Menestymällä kisoissa saamme parhaiten buhurtille tavoittelemaamme näkyvyyttä Suomessa. Pelkkä osallistuminen kisoihin on jo tärkeää, mutta vasta menestyksen myötä saamme lajille ansaittua huomiota, kuten aiemmat kisamenestyksemme ovat osoittaneet.

Maajoukkueesta julkaistaan alustava suunnitelma mahdollisimman pian jotta mahdollistetaan kisoihin valmistautuminen potentiaalisille taistelijoille hyvissä ajoin. Joukkueen kokoonpano saattaa kuitenkin vielä alustavasta suunnitelmasta muuttua ennenkuin se jonkin aikaa ennen kisoja lukitaan. 

Lajiliiton organisaatiojumppaa

Tulin hiljattain äänestetyksi uudelleen Medieval Combat Sport Finland yhdistyksen (MCSF) puheenjohtajaksi. Luonnollisesti olen erittäin otettu kannatuksesta ja päätin hyväksyä roolin seuraavalle kaudelle 2020-2021. Kiitos ja kumarrus luottamuksesta kaikille minua äänestäneille ja toivon että tulevana kautena edistän omalta osaltani myös äänestämättömän jäsenistön arvostamia asioita. 

Tämä äänestys kirvoittaa minua kirjoittamaan avoimesti teille MCSF:n nykyisestä tavasta organisoitua ja tavasta valita hallitus. Ensisijaisesti kirjoitus on osoitettu uusille juuri liittyneille MCSF jäsenille sekä kenties tulevana kautena liittyville. Kirjoitus saattaa kuitenkin kiinnostaa myös muita jossain muussa järjestystoiminnassa mukana olevia ja samankaltaisten valintaprosessien kanssa toimiville. Olen itse ollut tämän yhdistyksen toiminnassa mukana kuutisen vuotta ja koen nykyisen tapamme sekä sen kehityksen vuosien varrella hyvin mielenkiintoiseksi.

NYT

Yksinkertaistaen MCSF hallituksen valintaprosessi etenee seuraavasti. Vuosittain järjestettävässä MCSF äänestyksessä jokainen jäsen saa antaa äänen haluamalleen määrälle jäseniä. Annettavien äänien määrää ei siis ole rajoitettu, vaan kukin jäsen voi antaa yhden äänen niin monelle jäsenelle kuin haluaa. Toisin sanoen jäsenet viestittävät ketkä kaikki jäsenet kelpaavat hänelle, sen sijaan että esim. äänestäisivät kuka yksi jäsen on heidän mielestään paras. Eniten ääniä saaneet jäsenet muodostavat seuraavan hallituksen. Käytännössä äänestysprosessissa on kuitenkin monia yksityiskohtia joita avaan seuraavaksi.

Jokainen äänestys lähtee käyntiin siitä, että jäsenille annetaan ennen äänestystä mahdollisuus kieltäytyä ehdokkuudesta. Lähtökohtaisesti äänestyslistoissa on ehdokkaana kaikki jäsenet, mutta tällä mahdollisuudella jättäytyä äänestyksestä pois mahdollistamme sen ettei jäsenen kannalta positiivinen äänestystulos tuota hänelle paineita osallistua hallitustoimintaan. On helpompi jättäytyä heti pois kuin kieltäytyä tehtävästä kuultuasi että kymmenet jäsenet haluaisivat sinut rooliin.

Seuraavaksi jokaiselle jäsenelle toimitetaan äänestyslinkki eli verkko-osoite jossa hän voi käydä äänensä antamassa. Halutessaan jäsen voi äänensä toimittaa ääntenlaskijalle myös haluamallaan muulla tavalla, sähköpostitse tms. Tällöin kuitenkin hänen omalta osaltaan menetetään äänestyksen anonymiteetti. Äänestyslomakkeessa on eriteltynä äänestys yhdistyksen puheenjohtajuudesta sekä muun hallituksen kokoonpanosta. Kukin jäsen antaa äänensä kaikille heille jotka kokee soveltuvaksi yhdistyksen puheenjohtajaksi, sekä äänensä kaikille heille jotka kokee soveltuvaksi hallitukseen.

Äänestysaika MCSF:ssä on perinteisesti muutamista viikoista reiluun kuukauteen. Olennaisinta on se että kaikki jotka äänivaltaansa haluavat käyttää ehtivät sen rauhassa tehdä. On mielestäni olennaista jatkaa työtä äänestysaktiivisuuden nostamiseksi jotta yhteisöllisyyden voimaan vahvasti nojaava yhdistys ohjautuu varmasti jäsenistön toivomaan suuntaan. Kesän 2020 äänestysprosentti MCSF:ssä oli 47%. Ei huono, mutta voisi olla korkeampikin.

Äänestyksen päätyttyä lasketaan äänet. MCSF:n tavan mukaisesti äänestystuloksia ei julkaista kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan tarvittavilta osin. Jokainen jäsen saa halutessaan tietää omalta osaltaan saamiensa äänien määrän ja äänestystulosten aitous ja oikeellisuus voidaan tarvittaessa tarkistaa. Yhdistyksessä on toistaiseksi koettu että kaikkien äänimäärien julkaisu ja siitä seuraava keskustelu ja spekulointi ei ole tervetullutta.

Ensin lasketaan puheenjohtajuuden äänestyksen äänet. Eniten ääniä saaneelle ilmoitetaan tuloksesta ja kyseinen jäsen päättää ottaako roolin vastaan vai ei. Siinä tapauksessa että henkilö ei ottaisi roolia vastaan, tarjotaan roolia toiseksi eniten ääniä saaneelle jne. kunnes yhdistyksellä on uusi tuleva puheenjohtaja.

Seuraavaksi lasketaan muun hallituksen äänestyksen äänet. Ennaltasovitun määrän mukaisesti hallituspaikkaa ehdotetaan tietylle jäsenmäärälle, saatujen äänien mukaan. Hallituksen jäsenten määrä, puheenjohtajan lisäksi, on yhdistyksemme säännöissä sovittu enimmillään kahdeksaan. Samoin kuten puheenjohtajan valinnassa, jos jäsen ei tarjottua hallituspaikkaa ota vastaan, tarjotaan paikkaa äänestyslistalla seuraavaksi sijoittuneelle.

Näin loppujen lopuksi käsissä on lista puheenjohtajasta sekä enimmillään kahdeksasta hallitusjäsenestä. Istuva hallitus esittelee listan jäsenistölle vuosikokouksessa ja vuosikokous muodollisesti hyväksyy uuden hallituksen.

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä vaiheena on ns. tarkkailijajäsenten nimittäminen. MCSF hallituksen muodostamistapa ei määrää edustusta jokaisesta paikallisseurasta vaan hallitus saattaa muodostua hyvinkin epätasaisesti seuroihin nähden. Toiminnan läpinäkyvyyden, kommunikoinnin sekä yleisesti yhteistoiminnan kannalta on erittäin tärkeäksi tekijäksi muodostunut tapa ottaa hallitukseen mukaan tarkkailijajäsen jokaisesta paikalliseurasta josta ei edustusta hallituksessa vielä ole. Nämä henkilöt ovat paikalliseurojen valitsemia edustajia joilla ei ole muodollista valtaa päätösasioissa mutta heidän avullaan varmistetaan mm. kansallinen yhtenäisyys lajin kehityksen suhteen.

HISTORIA

MCSF hallituksen valinta on muovaantunut tällaiseksi yhdistyksen kuusivuotisen olemassaolon aikana, vuosi vuodelta hiomalla nykyiseen muotoonsa. Täydellistä mallia tuskin on edes olemassa vaan ratkaisujen täytyy kehittyä ja sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja vaatimuksiin. MCSF yhdistyksen kiistattomasti tärkein voimavara on sen yhteisöllisyys eli se miten lämpimästi ja avosylin uudet harrastajat otetaan toimintaan mukaan ja miten eri paikallisseurat toimivat yhdessä yhteisen harrastuksen eteen. Tämä yhteisöllisyys ja yhteistoiminta lienee olennaisimpana tekijänä miksi hallituksen muodostustapa on nykyisin sellainen kuin se on.  Valituksi tulemiseen ei välttämättä riitä että oman seuransa sisällä ansaitsee luottamusta ja arvostusta. Ääniä kaivataan myös eri puolilta Suomea, eri paikkakuntien seuroista. Valituksi tuleminen tarkoittaa siis yhä enemmän sitä että jäsenen on oltava osa kansallista buhurt-verkostoa, oltava tunnettu ja arvostettu omaa lähipiiriä laajemmin. Näin hallitukseen valikoituu lajin kokonaisvaltaisesta kehityksestä ja yhteistoiminnasta kiinnostuneita yksilöitä.

TULEVAISUUS

Toiminnan laajentuessa ja jäsenmäärien kasvaessa tämä nykyinen menetelmä tulee vaatimaan jälleen muutoksia. Jo nykyisessä äänestyksessä jäsenet joutuvat valtavan ehdokasmäärän joukosta valikoimaan heidän hyväksihavaitsemia henkilöitä ja jossain vaiheessa tämä väistämättä muodostuu liian epäkäytännölliseksi. Miten menettely toimii kun ehdokkaita on viisisataa, tai tuhat? Yhtenä esimerkkinä ratkaisuista saattaa olla tyypillinen tapa eli ehdokkaaksi asettautuminen. Äänestettävänä olisi vain he jotka erityisesti asettautuvat ehdolle ja näin ehdokkaiden määrä alenisi dramaattisesti. Toisaalta juuri päinvastaisuus on ollut yksi nykyisen tavan vahvuuksista. Onko kyseessä sitten suomalaisuudesta yleisesti vai MCSF yhteisön kulttuurista, mutta ehdokkaaksi asettautuminen tuntuu olevan meille haastavaa. Lukuisia kertoja on yhdistyksen historiassa käynyt niin että henkilö joka on saanut riittävästi ääniä hallituspaikkaan ei ikipäivänä olisi asettautunut itse ehdokkaaksi. Kun tunnustusta on kuitenkin jäsenistöltä äänestystavan mukaisesti tullut, on jäsen ottanut kiitollisena roolin vastaan. Usein juuri tällaisissa henkilöissä piilee sitä henkeä ja asennetta jolla MCSF on nykyiseen tilaansa noussut. Erillisten ehdokaslistojen muodostaminen saattaisi synnyttää enemmän haasteita kuin ratkaista. 

 

MCSF on jo pitkään kartoittanut erilaisia mahdollisuuksia tulevaisuuden varalle. On erittäin tärkeää kiinnittää katse myös tarpeeksi kauas, nähdä yhdistyksen kasvu ja haasteet vuosien päässä. Ennakoimalla ja valmistautumalla osataan tulevaisuudessa ottaa halutut menetelmät oikea-aikaisesti käyttöön ja välttää kasvun tuomia yllätyksiä. Ratkaisuja ja menetelmiä etsiessä on ollut rohkaisevaa havaita miten kaikki kivet on käännetty, hyvinkin erilaisia ratkaisuja on kartoitettu sekä apua, neuvoa ja esimerkkejä on osattu hakea myös yhdistyksen ulkopuolelta. MCSF hallituksen ja myös laajemmin koko jäsenistön kesken on vuosien saatossa käyty hyviä rakentavia ja perinpohjaisia keskusteluja aiheesta. Tulee olemaan hyvin mielenkiintoista nähdä toimintamme kehitys tällä saralla lähivuosina.

Mikä ikinä ratkaisumme tuleekin olemaan kullakin hetkellä, se toivottavasti edesauttaa ja ylläpitää kansallista yhteistyötä ja hyvää henkeä paikalliseurojen sekä niiden jäsenten välillä. Jo MCSF:n syntyhetkillä 2014 oli kansainvälisessä buhurt-yhteisössä tiedossa tapauksia joissa maakohtaiset buhurtjärjestöt repeilivät paikallisseurojen erimielisyyksistä ja riidoista johtuen. Nämä silloiset, sekä sen jälkeenkin eri puolilla maailmaa tapahtuneet repeämiset, ovat toimineet Suomessa varoittavina esimerkkeinä. On ollut lohdullista huomata että aktiivinen työskentely yhteisöllisyyden eteen sekä tietoisuus kasvun tuoman kitkan vaaroista ovat auttaneet meitä toistaiseksi välttämään näitä kohtaloita. Pysykäämme tällä yhteisellä polulla hyvässä hengessä myös vastaisuudessakin.

Häme Medieval Festival buhurt tournament

Last weekend, 14-16.8.2020, was time for the annual Häme Medieval Festival. As for several years now already, Medieval Combat Sport Finland hosted a buhurt tournament as a program in there. Huge kudos to local buhurt club Tavastia Armigeri for carrying out the heavy lifting of making it happen again this year.

Due to severe limitations and protective measures against COVID-19, the possibilities to do buhurt have been very few this summer. Häme Medieval Festival ended up being the only official buhurt tournament of this summer in Finland. Obviously, the restrictions impacted this event as well, making it practically impossible for several teams to participate. Despite this, a beautiful set of eight teams were able to join and fight. In addition to the main tournament event category of men three vs. three, there was a lot of duels and several training buhurt fights by the Finnish women buhurt team Kivuttaret.

For me personally, this was an important event as this was about to be the first official tournament since my injury in February 2019. I fought in Helsinki Medieval Combat team two. The fighters consisted of two first-timers eagerly getting their trial by fire, one old-timer returning to the sport after a couple years of exile, me as a recovering fighter, and one solid veteran. 

Given the team setup, the expectations of tournament results were not high, but the spirit was. Determined and bold our team met every opposing team with no fear, and we made them work for their victories. We managed to get some successes as well and made it to the quarter-finals to meet the Estonian Nordburg team. They proved to be a too hard bite to chew this time, although the fight left us with several ‘what ifs’ to speculate with, just like it should be. The ‘what-ifs’ get you to train more and leaves you thirsty for a rematch.

All in all, the tournament left me with only positive feelings. The marshaling was great, the weather was great (too hot, just like it should be), the atmosphere was friendly, and the commentator managed to get the best out of the spectators. I personally, as a social animal, was left longing a bit for the big after-party and get-together, but due to apparent corona-reasons, there wasn’t one this year.

It's good to be back!

Results and more information about the event, including photos, you’ll find from Medieval Combat Sport Finland’s Facebook pages: https://www.facebook.com/medievalcombatsportfinland/

Photos: Susanna Raitamaa

Kulttuurin ja urheilun yhteentörmäys

Buhurttia, keskiaikaista kamppailu-urheilua, Turun seudulla edistävä yhdistys MCS Aboensis (Medieval Combat Sport Aboensis) nosti aamulla esiin valtakunnallisella buhurt-harrastajien keskustelukanavalla valitettavan uutisen.

Yhdistys oli hakenut avustusta toiminnan jatkamiseen ja jatkokehittämiseen Kaarinan kaupungin urheilutoimelta. Tämän hakemuksen kieltävä päätös oli saatu tietoon jo aiemmin, mutta uutisen uutisesta teki se että siinä raotettiin nyt päätöksen yllättäviä perusteita. Kaarina-lehti otsikoi “Vain yksi hakijoista jäi ilman urheiluseurojen avustusta” ja kertoo urheiluseurojen avustuksiin hakemuksia tulleen yhdeksäntoista, josta ainoa ulkopuolelle jäänyt seura oli MCS Aboensis. Perusteluissa todettiin “ettei yhdistys ole varsinaisesti urheiluseura vaan kuuluisi ehkä enemmän kulttuuriavustusten piiriin”. Perusteluissaan mennään valitettavasti pahasti metsään, mutta onnistutaan nostamaan esiin tämän vielä kovin tuntemattoman, vuosituhannen alussa syntyneen, urheilulajin haasteet. Laji kohtaa edelleen monenlaisia ennakkoluuloja, joista useimmat karisevat vasta nähtyä lajia ensimmäistä kertaa paikan päällä joidenkin kisojen yhteydessä.

Buhurt on poikkeuksellinen urheilulaji monellakin tapaa. Se on äärimmäisen fyysinen täyskontaktilaji jolle on vaikeaa löytää vertailukelpoista muiden lajien joukosta. Kamppailulajien joukossa sitä erottaa merkittävimmin sen joukkue-elementti. Buhurtissa kamppaillaan joukkueissa vastustajan joukkuetta vastaan. Urheilun valtavirrasta lajia erottaa sen kulttuurihistoriallinen elementti. Laji hakee inspiraatiota keskiaikaisesta rauhanajan urheilusta jossa taistelutaitoa ja kuntoa pidettiin yllä. Lajissa käytettävät välineet, haarniskat ja aseistukset, myötäilevät historiallisia vastineitaan ja tuovat lajiin omintakeista ulottuvuutta jota ei olla totuttu urheilussa näkemään. Tästä historiallisuudesta ollaan lajin harrastajien joukossa laajalti tyytyväisiä, eikä vähiten sen vuoksi että se tekee lajista myös katsojaystävällisempää. Katsojaystävällisyys on kannattava voima jonka ansioista lajin kisoja voidaan järjestää monissa historiallisissa tapahtumissa ja siten kerätä paljon kaivattuja varoja lajitoiminnan ylläpitämiseen ja jatkokehittämiseen. Juuri tämä urheilukisojen sijoittaminen kulttuurihistoriallisiin tapahtumiin on epäilemättä omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Buhurt on kuitenkin ensisijaisesti urheilua. Tämä periaatepäätös on tehty jo lajin saapuessa Suomeen ja lajiliiton muodostamisen yhteydessä 2014. Lajia Suomessa edustaa lajiliitto Medieval Combat Sport Finland ry (MCSF), joka kokoaa yhteen eri puolilla Suomea toimivat seitsemän paikallisseuraa. MCSF on Suomen Olympiakomitean kumppanuusjäsen ja on edustanut Suomea kansainvälisissä MM-kilpailuissa jo vuodesta 2014. Suomen menestys kansainvälisissä kisoissa on parantunut vuosi vuodelta ja huipentui viime vuonna järjestetyistä kisoista kotiintuotuihin kulta-, hopea- ja pronssimitaleihin lajin eri kategorioista. Pitkäjänteisen kehitystyön ja menestyksen siivittämänä MCSF on lunastanut myös kunnian järjestää lajin MM-kisat vuonna 2022. Kisat ovat kesäkuun 9-12. Hämeenlinnassa. 

Tässä valossa oli erittäin valitettavaa kohdata näkemys ettei lajiamme Turun suunnalla edustava ja edistävä seura nähty urheiluseurana. Vaikka mahdollisuudet tärkeää työtä tekevän MCS Aboensiksen tuen saamiseksi tältä kaudelta taisivat näin jo ohi mennäkin, toivoisimme tämän tapauksen varjossa vakuuttaa sekä Kaarinan tekninen lautakunta että kaikki muut samanlaisen pohdinnan äärellä olevat tahot siitä että buhurt on urheilua.